et huomaa minua.
Sinä olet minä. kaikki se minussa minkä näet on sinua.
kaikki se mitä et halua nähdä minussa on sinussa piilossa
mutta minä olen poissa
katseilta, ajatuksilta, avulta.
poissa kaikelta
kivulta, tuskalta, rakkaudelta.
näet minut joka päivä työssä, kaupassa, kaduilla,
täytän paikan joka oli ennen minua ja joka on jälkeeni.
en ole korvaamaton.
olen vain.
en kerro mitään.
en vaivaa sinua.
et koskaan tiedä että edes olin.
et edes silloin kun elämäsi asettaa sinulle niin suuren mutkan eteen ettet siitä olankohautuksella selviä
silloin saatan viivähtää mielessäsi. Ehkä katse, muisto jostain .
ehkä viivähdän.
ehkä en.
silloin toivot luultavasti että joku veisi sinut kotiin vaikket tiedäkään missä koti on
unesi vievät sinut paikkoihin ja muistoihin joiden tunnoissa ja väleissä lepää paikka
jonne tahtoisit,jonne et pääse.
silloin toivon että saat ihmeen
jota minä en saanut
että haavasi paranevat,sielusi unohtaa tuskan,eikä menetä uskoaan.Että tarinat joita naistenlehtiin kirjoitetaan ovat totta, että kun pyytää apua sitä saa ja ettei mikää tuska ole liian suuri korjattavaksi. ja että terapioista on hyötyä ja lääkkeet auttavat, ja ihmiset ;naapurit, ystävät, sukulaiset, auttavat ja tukevat. että on jumala joka vaan keräilee rikkomiaan sirpaleita kootakseen uusia parempia ruukkuja, että kaikella on jokin suuri mystinen tarkoitus, ja kaiken tarkoitus on tehdä sinusta vahvempi, ehyempi, kestävämpi, suvaitsevampi.Auttaja muille.
Haluaisin minä auttaa. mutta haavat ovat suuria, arpisia, ne karkoittavat kaiken.Enkä minä ole vahvempi, siruista koottu, hutera rakennelma, tuulisia vetoisia kohtia täynnä. Ei minusta tullut rohkeampi,vaan pelko, pelko muutti asumaan viereeni,meni kanssani naimisiin.ja suvaitsevampi, ei. yhä suuremmin silmäni auki,sille kuinka katala voi olla toinen ihminen toiselle.kuinka kipeimmin satuttavat ne jotka kaikkein lähinnä.
ekä suojaa pysty tarjoamaan haavoittuneelle, en sitoa osaa sielun haavoja.en sinua pysty auttamaan.
 
Mutta ehkä sinun on toisin.
Ehkä sinusta tulee satama,vankka ja vakava.
suoja kiikkerille veneille.
minä vaellan ankkuritta, purjeitta suunnitta
meren armoilla.